Sohvakoirana

Josko tästä elämä taas alkaisi voittaa... Meidän residenssissä on nimittäin sairastettu oikeen urakalla, kun allekirjoittanut metsästi itselleen kunnon vatsataudin (hyvä ajoitus yhtäaikaa elintarvikealan lakon kanssa) ja Mikko on kärvistellyt flunssassa, mistä Evankin sai osansa tukkoisena nenänä ja yskähtelynä. Nyt tuntuisi olevan tauditkin voiton puolella - ellei sitten vaihdeta päikseen. Peukut pystyyn että minä säästyn flunssalta ja pojat vatsataudilta.

Muun lauman sairastelessa Lina onkin saanut tyytyä juoksemaan pihalla, missä onkin onneksi tilaa temmeltää. Lina tuntuu kyllä sopeutuvan hetkelliseen sohvakoirankin elämään - kunhan sitä ei jatku loputtomiin. ;) Toisaalta Linan juoksukin on lusittu tässä ohella melko kivuttomasti, mitä nyt isäntä on välillä unohtanut pihalle päästäessään tytölle housut jalkaan... Onneksi Lissun garderobista löytyy useammat pöksyt ja pyykkikone pesee. (Tai ainakin toistaiseksi pesee; eilen oli näet meidän reilu kolme kuukautta käytössä ollut pyykkikone sylkenyt vedet sisuksistaan lattialle... Elo kestovaippailevassa vauvaperheessä ilman pyykkikonetta... Auts!). Viikko vielä pitäisi odotella, että juoksu on kunnolla ohi - sitten meitä kutsuukin metsäpolut ja ties mitkä seikkailut. ;) Ihanaa että on kevät ja kesä tulee kohisten!

Ulkona paistaa aurinko, joten tämä mamma pakkaa nyt laumansa autoon ja lähtee koko porukan voimin kaupunkikävelylle. Tataa!