Itse treeenirata näytti suurinpiirtein tältä:
Ulkomuistista koitin ratapiirrosta värkätä, joten etäisyydet ja hyppykulmat eivät välttämättä pidä aivan kutiaan. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin kakkosen ja kolmosen väliin välistä veto ja putkeen koira oli tarkoitus saada irtoamaan. Linan kanssa tehtiin ensiksi pelkkä nelos hyppy ja putki, minkä jälkeen heti palkka - vetolelu, Freyan perintöä, toimi tälläkertaa hyvin. Sen jälkeen otettiin koko rata alusta saakka: Lina jäi odottamaan ensimmäisen esteen taakse hienosti, eikä meinannutkaan nousta perääni, kuten ennen mammalomataukoa. Tosin tätä on kyllä harjoiteltu tauonkin aikana. ;) Sitten kun vielä minä pääsisin vanhoista tavoistani ja muistaisin, ettei Lina toimi kuten Freya (vaikka onkin perinyt sen rakkaimman lelun)... Lina on sitäpaitsi suht kokematon vielä, eikä suinkaan omaa kolmosluokan koiran varmuutta, mikä eritoten pitäisi ohjaajan muistaa!
Minä siis ohjasin ykköseltä kakkoselle, kuten Freyaa olisin vienyt ja Linalle olin sitten käännöksessä myöhässä, joten Lina tuli lujaa ja vinossa kakkosen yli ja hyppäsi kolmosen väärinpäin. Hups! Seuraavalla yrityksellä olin ajoissa ja välistäveto sujui hyvin, mutta unohdin tosiaan ohjaavani möllikoiraa joten kaasuteltiin kolmoshypyn ohi yhdessä. Auts! Sitten kun oikeasti ohjasin, toimi koira upeasti, irtosikin hyvin neloshypylle ja putkeen. Palkkana vetoleikki sai Linan aivan liekkeihin, joten siihen oli hyvä lopettaa, juuri kun ilo oli ylimmillään. :)
Toinen kierros tehtiin samaa rataa, mutta putki oli käännetty S-mutkalle ja viimeinen okseri jätettiin pois kokonaan. Nyt oli tarkoituksena tehdä valssi kakkosen ja kolmosen väliin ja kierrättää kolmoselle. Arvaahan sen, että minulla oli valssi myöhässä... Toisella kerralla meinasin liukastua sen lisäksi että olin yhä vain myöhässä. Kolmas kierros onnistui ja Lina menikin aivan ilmiömäisen lyhyellä kaarroksella siivekkeitä nuollen, mutta sitten tulikin putkella vanha ongelma: Lina kääntyi putken suulta takaisin... Otettiin edelliseltä hypyltä vauhtia ja uusiksi - samalla lopputuloksella. Onni sinänsä, että Elina on tuntenut Linan pennusta asti ja tietää meidän historian; minä tulin joskus opettaneeksi Linalle Yes!-käskyllä syliin pomppaamisen. Sittemmin sanallinen käsky on jäänyt pois ja näköjään unohtunutkin, kun nykyään levitän vain kädet ja saan tytön kopiksi syliini... Linan mentyä putkeen minä siis kiljaisin perään "Yes!" ...ja Lissu kuuliaisena tyttönä pyörähti takaisin. En edes tiedostanut tätä itse, mutta onneksi kouluttaja oli tarkkana ja läksytti minua moisesta hölmöilystä. Että tunsin itseni typeräksi!
Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvät treenit! Koira toimi ja ohjaajakin saattoi oppia koiransa ohjaamisesta jotain - kun sitten vaan muistaa jatkossa soveltaa oppimaansa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti