Agiliitoa ja massunkasvatusta

Kun ajelin taas eilen Gabrielin kanssa agilitytreeneistä hymyssä suin kotia kohti, mietin miten mukavaa tämä koirien kanssa harrastaminen parhaillaan on ja niin sen pitääkin olla. Gabriel on nyt käynyt kolmissa treeneissä ja on kyllä päässyt vähän yllättämään minut miten hyvin meillä sujuu! :) (Tässä kohtaa Anne varmaan sanoisi, että kyllähän hän sen tiesi. :D )

Ekojen treenien jälkeen uusina esteinä, on otettu puomia, muuria A-estettä ja hyppyjäkin on otettu jo kahden sarjana ja putkea pistetty mutkalle. Kontaktit menevät molemmat ilman ongelmia - alastulokontaktilla Gabriel jopa toimii luonnostaan juuri kuten aikomus oli opettaa! Päätin ottaa sekaannusten välttämiseksi kontaktit Gabrielin kanssa samalla tavalla, kun Linalle olen opettanut 2on 2off tekniikalla ja namialustalla, sekä lähtölupa kysytään katseella. Toivotaan että tällä tavalla saan kontaktivarmoja koiria. ;) Namialustakin on alkanut yhtäkkiä kiinnostaa Gabrielia siinä määrin, että se jopa kerran karkasi minulta lähdöstä... Note to self: tarkkana lähtöjen kanssa, ettei tule ongelmaa! 

Viime viikon tokalla treenikerralla mutkaputketkin menivät kuin vettä vaan, mutta tällä kertaa mikä lie nyrjähdys päässäni sattunut, kun yritin ohjata Gabrielia kuin aloittelevaa minikoiraa (liian läheltä) ja kaikki länderiohjaajat tietänevät, että eihän sellainen näiden kanssa toimi! Viime viikolla minulla oli tosin apuohjaaja remmin päässä varmistamassa, mikä varmaan antoi minulle itseluottamusta ohjaamiseen - nyt koira oli vapaana, joten yritin sitten turhaan varmistella... Note to self: anna tilaa, luota koiraan!

Lina säikäytti minut viime keskiviikko iltana alkamalla ontua toista takajalkaansa aina makuulta noustessaan. Se kuitenkin vertyi kun vähän liikkui. Harkitsin jo soittavani päivystävälle, mutta ystävieni rauhoittelujen jälkeen päätin katsoa aamuun ja kas, ongelma oli poistunut itsekseen! Pidin Linan kuitenkin varulta vielä torstain levossa. Mikä lie lihasjumi tai venähdys se sitten olikaan, ei se enempää ole onneksi vaivannut.

Perjantaina pääsi mammakoirakin vähän mielen virkistykseksi keppitreeneihin hallille. :) Lina on tehnyt keppejä viimeksi ennen minun mammalomaani, eli kohta kaksi vuotta sitten, joten otin ensin muistuktukseksi täysillä verkoilla... Vein Linan keppien alkuun, enkä ehtinyt tehdä yhtään mitään, kun sinne meni jo kauhella vauhdilla ja innolla! Lopulta verkkoja karsittiin niin, että niitä oli vain alussa, keskellä ja lopussa; hyvin meni! Oikein odotan että pääsen Linankin kanssa taas kunnolla treenaamaan - on tuota taukoilua tullut ihan riittämiin! Kunhan pennut on hoidettu, niin sitten meitä ei pitele enää mikään! :)

Linan raskaus alkaa olla pikkuhilljaa puolivälissä ja pientä mahan kasvua on jo havaittavissa. Viime viikon lopulla Linalla oli pikkuisen ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia - vaikka kyllä siinä vaiheessa alkoi ruoka maistua, kun Mikko tarjoili rouvalle ruoan seassa hirven paistijauhelihaa. (Gabrielkin sai siinä sivussa ja maistui sillekin :D). Viime päivinä on taas sapuska maittanut ihan normaalisti.

Päätin, että jätän Linan kanssa ultran kokonaan väliin, koska ei se loppujenlopuksi hirveästi anna informaatiota - lähinnä sen että onko tiine vaiko ei ja sen nyt näkee ajallaan ihan silmilläkin. Pentujen määrääkään kun ultra ei pysty luotettavasti kertomaan, niin ei senkään takia ole aivan must juttu. Jos mahan koko antaa loppuvaiheessa vielä aihetta epäilyksiin, silloin voi asian tarkistaa röntgenillä.