Joulua!

kuva: Elina Paavola

Väliaikatiedote

Aamupusuja

Tulin vain kertomaan, että hengissä ollaan ja hyvin voidaan. Kunnon päivitys tulee heti, kun ehdin istua koneella riittävän pitkän tovin kaikessa rauhassa. Tällä hetkellä ne ainoat rauhalliset hetket vain tahtovat olla näin öisin ja sillon kait pitäisi yrittää nukkua...

Mutta palataan!

P.S. Gabrielin sivua päivitetty! Ja pitihän se sivupohjakin muokata ajantasalle. :)

Gabriel-Mussu 4-vuotta

Evakossa

Wanha Rouwa Brenda

Terveisiä evakosta! Meillä on kotona vasivahinko, kun aivan salassa oli pannuhuoneessa lattian alla paukahtanut putki ja sieltä vesi on kaikessa hiljaisuudessa tulvinut talon alla kastellen mennessään lattiat ja osan lähimmistä väliseinistäkin... Nyt on sitten oltu koirien ja Evanin kanssa jo kohta kaksi viikkoa evakossa vanhempieni luona Nivalassa, Mikon kärvistellessä yksin Kokkolassa töiden takia. Talon kuivatteluun ja remonttiin kuitenkin kuluu useampi kuukausi, joten ei tämä järjestelykään loputtomiin toimi. Epätoivoinen väliaikaisen asunnon metsästys on ollut käynnissä kuumeisena ja lopultakin ensi viikolla päästään muuttamaan. Saa nähdä miten tällainen maalaistollojen lauma sopeutuu kerrostaloelämään? Vaan eipä ole vaihtoehtoja... Pitää vain yrittää lohduttautua sillä, että saadaan rempata kunnolla vakuutusyhtiön piikkiin. ;)

Koirat ovat ottaneet evakon rennosti. Gabrielkin, vaikka on uusi tulokas ja kokenut jo yhden suuren muutoksen aivan vähän aikaa sitten. Poika on kyllä osoittautunut kertakaikksen upeaksi yksilöksi! Se on hurmannut kaikki, Wanha Rouwa Brendaa myöten ja Brendahan ei niin vain muille koirille lämpene! Gabrielin tapauksessa se oli kuitenkin rakkautta ensi silmäyksellä, mitän en kyllä totta puhuen ihmettele yhtään, kun itsekin sille menetin sydämeni oitis!

Täällä on elelty ja nautitti maalaismaisemista. Kuljettu metsissä ja peltoteillä. Vaan minä kaipaan jo kaupunkiin, siellä olevia ystäviä, agilityä... Toki en aivan niin keskelle kaupunkia, kun mitä nyt joudutaan, mutta pitää vaan koittaa sopeutua minunkin.

Linan treenit 19.5.10

Keskiviikkona oli taas Linan treenipäivä ja Gabriel pääsi jälleen mukaan hupulaiseksi. Viimekerrasta viisastuneena en ottanut Linaa autosta, kun viime hetkellä ennen omaa vuoroa ja kylläpä oli viime kertaan verrattuna aivan eri vauhti ja keskittyi paremmin siihen mitä tehtiin, kun ei neiti päässyt väsyttämään itseään radan reunalla.

Itse treeenirata näytti suurinpiirtein tältä:

Ulkomuistista koitin ratapiirrosta värkätä, joten etäisyydet ja hyppykulmat eivät välttämättä pidä aivan kutiaan. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin kakkosen ja kolmosen väliin välistä veto ja putkeen koira oli tarkoitus saada irtoamaan. Linan kanssa tehtiin ensiksi pelkkä nelos hyppy ja putki, minkä jälkeen heti palkka - vetolelu, Freyan perintöä, toimi tälläkertaa hyvin. Sen jälkeen otettiin koko rata alusta saakka: Lina jäi odottamaan ensimmäisen esteen taakse hienosti, eikä meinannutkaan nousta perääni, kuten ennen mammalomataukoa. Tosin tätä on kyllä harjoiteltu tauonkin aikana. ;) Sitten kun vielä minä pääsisin vanhoista tavoistani ja muistaisin, ettei Lina toimi kuten Freya (vaikka onkin perinyt sen rakkaimman lelun)... Lina on sitäpaitsi suht kokematon vielä, eikä suinkaan omaa kolmosluokan koiran varmuutta, mikä eritoten pitäisi ohjaajan muistaa!

Minä siis ohjasin ykköseltä kakkoselle, kuten Freyaa olisin vienyt ja Linalle olin sitten käännöksessä myöhässä, joten Lina tuli lujaa ja vinossa kakkosen yli ja hyppäsi kolmosen väärinpäin. Hups! Seuraavalla yrityksellä olin ajoissa ja välistäveto sujui hyvin, mutta unohdin tosiaan ohjaavani möllikoiraa joten kaasuteltiin kolmoshypyn ohi yhdessä. Auts! Sitten kun oikeasti ohjasin, toimi koira upeasti, irtosikin hyvin neloshypylle ja putkeen. Palkkana vetoleikki sai Linan aivan liekkeihin, joten siihen oli hyvä lopettaa, juuri kun ilo oli ylimmillään. :)

Toinen kierros tehtiin samaa rataa, mutta putki oli käännetty S-mutkalle ja viimeinen okseri jätettiin pois kokonaan. Nyt oli tarkoituksena tehdä valssi kakkosen ja kolmosen väliin ja kierrättää kolmoselle. Arvaahan sen, että minulla oli valssi myöhässä... Toisella kerralla meinasin liukastua sen lisäksi että olin yhä vain myöhässä. Kolmas kierros onnistui ja Lina menikin aivan ilmiömäisen lyhyellä kaarroksella siivekkeitä nuollen, mutta sitten tulikin putkella vanha ongelma: Lina kääntyi putken suulta takaisin... Otettiin edelliseltä hypyltä vauhtia ja uusiksi - samalla lopputuloksella. Onni sinänsä, että Elina on tuntenut Linan pennusta asti ja tietää meidän historian; minä tulin joskus opettaneeksi Linalle Yes!-käskyllä syliin pomppaamisen. Sittemmin sanallinen käsky on jäänyt pois ja näköjään unohtunutkin, kun nykyään levitän vain kädet ja saan tytön kopiksi syliini... Linan mentyä putkeen minä siis kiljaisin perään "Yes!" ...ja Lissu kuuliaisena tyttönä pyörähti takaisin. En edes tiedostanut tätä itse, mutta onneksi kouluttaja oli tarkkana ja läksytti minua moisesta hölmöilystä. Että tunsin itseni typeräksi!

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvät treenit! Koira toimi ja ohjaajakin saattoi oppia koiransa ohjaamisesta jotain - kun sitten vaan muistaa jatkossa soveltaa oppimaansa. ;)

Hassu :)

Meillä on olohuoneen seinällä kehystettynä kyseisenlainen Argonath-juliste Taru Sormusten Herrasta-elokuvasta - suuria faneja kun olemme molemmat. Gabriel taitaa luulla julistetta ikkunaksi, kun istuu aika-ajoin sohvalla ihailemassa siitä näkyviä komeita maisemia. Mahtaa olla kova virta tai laiskat soutajat, kun päivästä toiseen kyntävät vain samassa paikassa. :)

Kommentoinnista

Korviini kantautui huhuja, että blogini kommentointi on tuottanut vaikeuksia - hyvä että kantautui, sillä muuten en olisi hoksannut mennä tarkistamaan blogini asetuksia! Siellä oli jäänyt yksi täppä väärään kohtaan, mikä salli kommentit vain kirjautuneilta käyttäjiltä, vaikka mielestäni olin sen jo muuttanut kaikille avoimeksi... No nyt se on avoin ja kommentit ovat erittäin tervetulleita!

Jos siis kommentoit ilman google-tiliä tai vastaavaa, valitse pudotusvalikosta Nimi/URL-osoite, niin pitäisi onnistua. :)

Kiitos ja anteeksi!

Gabriel

Demians Gabriel

Gabriel täten ilmoittaa, että fanipostin saa lähettää jatkossa Vessintielle Kokkolaan, sillä peräkammarinpoika päätti muuttaa äidin helmoista tyttöystävänsä Linan kanssa saman katon alle. Yhteiseloa on nyt kokeiltu parisen viikkoa ja sen verran hyvin on pieni mies sopeutunut laumaamme, että saa jäädä sen jäseneksi pysyvästi.

Kauden ekat viralliset agitreenit

Keskiviikkona pyörähti agilitykausi ihan virallisestikin meidän osalta käyntiin. :) Ryhmä oli minulle jo vanhastaan tuttu, sillä koulutin Elinan kanssa kyseistä ryhmää ennen mammalomaani. Kun agikentille paluun aika koitti, totesin ryhmän olevan tällä hetkellä paras mahdollinen Linalle... Alkuun kyllä mietitytti, että tuntuuko se omituiselta näin vaihtaa puolta, mutta sitten pistin koiran edun oman ylpeyteni edelle ja ilmoitin meidät mukaan. Loppujenlopuksi ryhmässä on kuitenkin niin hyviä tyyppejä, että uskoin heidän ottavan meidät vertaisekseen. ;)

Samalla teemalla jatkettiin, kun omissa "varaslähtötreeneissäkin": vauhdikasta etenemistä lyhyillä suorilla. Tälläkertaa oli hyppyjen ja putkien lisäksi myös pituus ja pussi. Lina onnistui väsyttämään itsensä jo kentän reunalla toisten suorituksia seuratessaan: onhan se toki eri jännää olla pitkästä aikaa treeneissä, kun paikalla on muitakin! Hyvin tyttö silti toimi, mutta ei ollut aivan parhaassa terässään, joten pidettiin toistot mahdollisimman vähäisinä, että into säilyisi ja viimeisen kierroksen jätin suosiolla kokonaan väliin. Tämän kertainen treeni oli hyvä oppiunti siitä, miten Lina nostaa kierroksia jo radan reunalla ja väsyttää nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan itsensä, joten paree pitää neiti autossa väliajat odottamassa, niin jospa sitten riittäisi paremmin puhtia itse treenaamiseenkin.

Palkkaaminen toi taas omat haasteensa, sillä tänään taas ei mitkään pallot tai lelut olisi voineet vähempää kiinnostaa... Namisukka jäi taas kokeilematta, kun joku lahopää unohti tälläkertaa ne sukat kotia! Pelkkiin täytteisiin siis tyytyminen ja onneksi broileripyörykät maistuivat. ;) Kiinnostaisikin kuulla, miten te muut motivoitte länderinne?

Tällä kertaa Linalla oli hupulainenkin mukana :)

Varaslähtö

Kohta pääsee radalle!

Uuuuu! Käytiin Lissun kans vähän fiilistelemässä agikentällä pitkästä aikaa! :) Oli kivaa, vaikka tuli kyllä selväksi, että allekirjoittaneella on kuntokuurin paikka! Näkyy tosiaan, etten ole ensimmäistäkään juoksuaskelta kyennyt ottamaan yli puoleen vuoteen... Onneksi mulla on ainakin hyvä syy siihen, etten ole aivan priimakunnossa. ;)

Tarkoitus oli tehdä vauhdikasta etenemistä muutaman hypyn ja putken suorilla. Palkkana oli namilautanen apuohjaajalta ja minä palkkasin päälle pallolla. Pallolla palkatessa itse pallo ei ole se juttu, vaan leikkiminen minun kanssani. Jos nimittäin vain heittää pallon, kyllä Lina perään säntää, mutta sinne se jää... Vaan jos minä olen aktiivisesti leikissä mukana, niin silloin pallokin toimii välillisesti palkkana. Varmaan joku retuutuslelu toimisi vieläkin paremmin ja namisukka pitää myös ehdottomasti testata - olenkin kerännyt vanhat rikkinäiset sukkani talteen sitä varten. Tänään ei vain ollut sopivaa täytettä sukkaan, joten jäi toistaiseksi kokeilematta.

Itse treeni sujui varsin mainiosti, vaikka ohjauksessa hajosikin pakka totaalisesti, kun kaikki energia meni omaan etenemiseen. Linalla piisasi vauhtia ja intoa, mikä olikin tämänpäiväisen treenin päätarkoitus. Viis siitä jos joku hyppy jäi joskus välistä - sekin tosin menee täysin ohjaajan piikkiin, kun ei ollut ohjaamassa, vaan puuskutti jossain jälkikunassa tulemaan. Niissä pätkissä missä huteja tuli, ei hypyt olleet aivan suorassa linjassa, eli estevarmuutta tosiaan tarvitaan rutkasti lisää!
Joka tapauksessa hyvä treeni piiiiiiitkän tauon päälle. :) Innolla odotamme toukokuuta ja virallisten treenien alkua!

Agilitynikävä

Lina haaveilee kesästä

Olen jo juonut kokonaisen kupillisen kahvia ilman keskeytyksiä, kirjoittanut sähköpostia, lukenut paria blogia, surffannut naamakirjassa... Saapa nähdä ehdinkö saada aikaan kokonaisen polkankin? Varsin jännittävää tämä kotiäidin elämä. :) Meillä tosiaan tuo pieni mies pitää huolen, että ei tule turhanpäiten koneella istuskeltua, kun ei päivisin juurikaan nukuta, joten harvinaista herkkua tämä tallainen. Öisin kyllä nukkuu sitten 6-7 tuntia putkeen, joten en valita. Ja onhan minulla Mikko jakamassa vastuuta, että pääsen välillä Linankin kanssa kaksin tuulettumaan lenkille.

Kohta pyörähtää taas Linan agilitytreenitkin käyntiin! Olenkin potenut valtavaa agilitynikävää ja mielestäni taukoillut jo aivan riittävästi! Agility tulee jopa mun uniin; kerran lähdin päältä ajettavalla ruohonleikkurilla treeneihin, kun muutakaan kulkupeliä ei ollut tarjolla... Pitäisikin pystyttää kepit pihalle näin ensihätiin, kun siinä on meille vielä kovasti työnsarkaa.

Jotain tavoitteitakin olisi ehkä hyvä laittaa, niin tulisi treenaamiseenkin ihan erilailla puhtia. En tiedä uskallanko luvata, että KLAGissa startataan? Yrittäähän toki voi ja sitten tarvittaessa korjata tavoitteita. Kovasti pitäisi saada yleistä varmuutta meillä molemmilla, ennen kun kannattaa lähteä itseään kisakentille nolaamaan. Kilpailukirja on jo olemassa ja varmennetukin - onpahan muistuttamassa, että minne tähdätään. :)

Sohvakoirana

Josko tästä elämä taas alkaisi voittaa... Meidän residenssissä on nimittäin sairastettu oikeen urakalla, kun allekirjoittanut metsästi itselleen kunnon vatsataudin (hyvä ajoitus yhtäaikaa elintarvikealan lakon kanssa) ja Mikko on kärvistellyt flunssassa, mistä Evankin sai osansa tukkoisena nenänä ja yskähtelynä. Nyt tuntuisi olevan tauditkin voiton puolella - ellei sitten vaihdeta päikseen. Peukut pystyyn että minä säästyn flunssalta ja pojat vatsataudilta.

Muun lauman sairastelessa Lina onkin saanut tyytyä juoksemaan pihalla, missä onkin onneksi tilaa temmeltää. Lina tuntuu kyllä sopeutuvan hetkelliseen sohvakoirankin elämään - kunhan sitä ei jatku loputtomiin. ;) Toisaalta Linan juoksukin on lusittu tässä ohella melko kivuttomasti, mitä nyt isäntä on välillä unohtanut pihalle päästäessään tytölle housut jalkaan... Onneksi Lissun garderobista löytyy useammat pöksyt ja pyykkikone pesee. (Tai ainakin toistaiseksi pesee; eilen oli näet meidän reilu kolme kuukautta käytössä ollut pyykkikone sylkenyt vedet sisuksistaan lattialle... Elo kestovaippailevassa vauvaperheessä ilman pyykkikonetta... Auts!). Viikko vielä pitäisi odotella, että juoksu on kunnolla ohi - sitten meitä kutsuukin metsäpolut ja ties mitkä seikkailut. ;) Ihanaa että on kevät ja kesä tulee kohisten!

Ulkona paistaa aurinko, joten tämä mamma pakkaa nyt laumansa autoon ja lähtee koko porukan voimin kaupunkikävelylle. Tataa!

Circle of life

Meidän lauman alkuvuosi on ollut melkoisen hurja. Elämän kiertokulku nappasi oikein kunnolla karusellinsa pyöritykseen ja näihin muutamaan kuukauteen on mahtunut sekä kuolema, että uuden elämän alku; ensin rakas ystävämme Freya poistui keskuudestamme sateenkaarisillan tuolle puolen ja reilu viikko siitä laumamme sai uuden jäsenen, kun eräänä kuulaana helmikuisena pakkasaamuna syntyi pieni peikkopoikamme Evan.

Tällaisten mullistusten jälkeen tuntui, että bloggaaminenkin on paras aloittaa puhtaalta pöydältä. Road goes ever on...

kuva: Elina Paavola