Agiliitoa ja massunkasvatusta

Kun ajelin taas eilen Gabrielin kanssa agilitytreeneistä hymyssä suin kotia kohti, mietin miten mukavaa tämä koirien kanssa harrastaminen parhaillaan on ja niin sen pitääkin olla. Gabriel on nyt käynyt kolmissa treeneissä ja on kyllä päässyt vähän yllättämään minut miten hyvin meillä sujuu! :) (Tässä kohtaa Anne varmaan sanoisi, että kyllähän hän sen tiesi. :D )

Ekojen treenien jälkeen uusina esteinä, on otettu puomia, muuria A-estettä ja hyppyjäkin on otettu jo kahden sarjana ja putkea pistetty mutkalle. Kontaktit menevät molemmat ilman ongelmia - alastulokontaktilla Gabriel jopa toimii luonnostaan juuri kuten aikomus oli opettaa! Päätin ottaa sekaannusten välttämiseksi kontaktit Gabrielin kanssa samalla tavalla, kun Linalle olen opettanut 2on 2off tekniikalla ja namialustalla, sekä lähtölupa kysytään katseella. Toivotaan että tällä tavalla saan kontaktivarmoja koiria. ;) Namialustakin on alkanut yhtäkkiä kiinnostaa Gabrielia siinä määrin, että se jopa kerran karkasi minulta lähdöstä... Note to self: tarkkana lähtöjen kanssa, ettei tule ongelmaa! 

Viime viikon tokalla treenikerralla mutkaputketkin menivät kuin vettä vaan, mutta tällä kertaa mikä lie nyrjähdys päässäni sattunut, kun yritin ohjata Gabrielia kuin aloittelevaa minikoiraa (liian läheltä) ja kaikki länderiohjaajat tietänevät, että eihän sellainen näiden kanssa toimi! Viime viikolla minulla oli tosin apuohjaaja remmin päässä varmistamassa, mikä varmaan antoi minulle itseluottamusta ohjaamiseen - nyt koira oli vapaana, joten yritin sitten turhaan varmistella... Note to self: anna tilaa, luota koiraan!

Lina säikäytti minut viime keskiviikko iltana alkamalla ontua toista takajalkaansa aina makuulta noustessaan. Se kuitenkin vertyi kun vähän liikkui. Harkitsin jo soittavani päivystävälle, mutta ystävieni rauhoittelujen jälkeen päätin katsoa aamuun ja kas, ongelma oli poistunut itsekseen! Pidin Linan kuitenkin varulta vielä torstain levossa. Mikä lie lihasjumi tai venähdys se sitten olikaan, ei se enempää ole onneksi vaivannut.

Perjantaina pääsi mammakoirakin vähän mielen virkistykseksi keppitreeneihin hallille. :) Lina on tehnyt keppejä viimeksi ennen minun mammalomaani, eli kohta kaksi vuotta sitten, joten otin ensin muistuktukseksi täysillä verkoilla... Vein Linan keppien alkuun, enkä ehtinyt tehdä yhtään mitään, kun sinne meni jo kauhella vauhdilla ja innolla! Lopulta verkkoja karsittiin niin, että niitä oli vain alussa, keskellä ja lopussa; hyvin meni! Oikein odotan että pääsen Linankin kanssa taas kunnolla treenaamaan - on tuota taukoilua tullut ihan riittämiin! Kunhan pennut on hoidettu, niin sitten meitä ei pitele enää mikään! :)

Linan raskaus alkaa olla pikkuhilljaa puolivälissä ja pientä mahan kasvua on jo havaittavissa. Viime viikon lopulla Linalla oli pikkuisen ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia - vaikka kyllä siinä vaiheessa alkoi ruoka maistua, kun Mikko tarjoili rouvalle ruoan seassa hirven paistijauhelihaa. (Gabrielkin sai siinä sivussa ja maistui sillekin :D). Viime päivinä on taas sapuska maittanut ihan normaalisti.

Päätin, että jätän Linan kanssa ultran kokonaan väliin, koska ei se loppujenlopuksi hirveästi anna informaatiota - lähinnä sen että onko tiine vaiko ei ja sen nyt näkee ajallaan ihan silmilläkin. Pentujen määrääkään kun ultra ei pysty luotettavasti kertomaan, niin ei senkään takia ole aivan must juttu. Jos mahan koko antaa loppuvaiheessa vielä aihetta epäilyksiin, silloin voi asian tarkistaa röntgenillä.

Gabriel aloitti agilityn!

Gabriel treenaa "ylös"-käskyä lumikasoja hyödyntäen

Viime tiistaina Gabrielilla ja minulla oli Suuri Päivä, kun pääsimme viimeinkin aloittamaan yhteisen agilityuramme! Minullahan oli tarkoitus jo viime kesän ja syksyn aikana opettaa Gabriel sille tasolle, että olisin voinut sen vain vaihtaa mammalomailevan Linan ryhmäpaikalle. No, ei mennyt niin kuin Strömsössa, kun vesivahinko sekä evakko sotkivat tämän hyvän suunnitelman.

Niinpä seuramme hienon uuden hallin valmistuttua, Gabrielille ei ollutkaan sopivaa agilityryhmää. Eihän sellainen käy laatuun, joten päätin perustaa Mussulle ryhmän! Onneksi seurastamme löytyi muitakin wanhoja harrastajia, jotka innostuivat ajatuskesta kasata omatoiminen agilityn alkeisryhmä. Kaffekupin äärellä syntyi alustava treenisuunnitelma ja yhteinen treeniaikakin löytyi (useimmille).

Tiistaina siis pääsimme tositoimiin: teimme hyppyä, putkea ja verkkokeppejä. Alkuhässäkän jälkeen löytyi yhteinen sävel ja Gabriel nautti silminnähden yhdessä tekemisestä. Tarkoituksenani oli opettaa esteet namialustan avulla, mutta Gabriel vain nyrpisti moiselle! Kädestä namit kelpasivat, mutta paras palkka tuntui olevan mamman kehut. Ja kyllä minä kehuinkin, melkein ääneni käheäksi. :) Gabriel osoittautui varsin nopeaoppiseksi ja siinä mielessä Linaa helpommaksi koulutettavaksi, että sen toimintasäde irti minusta on hiukkasen suurempi. Varsin lupaavalta vaikuttaa näin ensikokemuksen jälkeen. Ihana poika!

Jopa mammaileva Lissu innostui hetkeksi mukaan ilonpitoon...

Linan treenit 19.5.10

Keskiviikkona oli taas Linan treenipäivä ja Gabriel pääsi jälleen mukaan hupulaiseksi. Viimekerrasta viisastuneena en ottanut Linaa autosta, kun viime hetkellä ennen omaa vuoroa ja kylläpä oli viime kertaan verrattuna aivan eri vauhti ja keskittyi paremmin siihen mitä tehtiin, kun ei neiti päässyt väsyttämään itseään radan reunalla.

Itse treeenirata näytti suurinpiirtein tältä:

Ulkomuistista koitin ratapiirrosta värkätä, joten etäisyydet ja hyppykulmat eivät välttämättä pidä aivan kutiaan. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin kakkosen ja kolmosen väliin välistä veto ja putkeen koira oli tarkoitus saada irtoamaan. Linan kanssa tehtiin ensiksi pelkkä nelos hyppy ja putki, minkä jälkeen heti palkka - vetolelu, Freyan perintöä, toimi tälläkertaa hyvin. Sen jälkeen otettiin koko rata alusta saakka: Lina jäi odottamaan ensimmäisen esteen taakse hienosti, eikä meinannutkaan nousta perääni, kuten ennen mammalomataukoa. Tosin tätä on kyllä harjoiteltu tauonkin aikana. ;) Sitten kun vielä minä pääsisin vanhoista tavoistani ja muistaisin, ettei Lina toimi kuten Freya (vaikka onkin perinyt sen rakkaimman lelun)... Lina on sitäpaitsi suht kokematon vielä, eikä suinkaan omaa kolmosluokan koiran varmuutta, mikä eritoten pitäisi ohjaajan muistaa!

Minä siis ohjasin ykköseltä kakkoselle, kuten Freyaa olisin vienyt ja Linalle olin sitten käännöksessä myöhässä, joten Lina tuli lujaa ja vinossa kakkosen yli ja hyppäsi kolmosen väärinpäin. Hups! Seuraavalla yrityksellä olin ajoissa ja välistäveto sujui hyvin, mutta unohdin tosiaan ohjaavani möllikoiraa joten kaasuteltiin kolmoshypyn ohi yhdessä. Auts! Sitten kun oikeasti ohjasin, toimi koira upeasti, irtosikin hyvin neloshypylle ja putkeen. Palkkana vetoleikki sai Linan aivan liekkeihin, joten siihen oli hyvä lopettaa, juuri kun ilo oli ylimmillään. :)

Toinen kierros tehtiin samaa rataa, mutta putki oli käännetty S-mutkalle ja viimeinen okseri jätettiin pois kokonaan. Nyt oli tarkoituksena tehdä valssi kakkosen ja kolmosen väliin ja kierrättää kolmoselle. Arvaahan sen, että minulla oli valssi myöhässä... Toisella kerralla meinasin liukastua sen lisäksi että olin yhä vain myöhässä. Kolmas kierros onnistui ja Lina menikin aivan ilmiömäisen lyhyellä kaarroksella siivekkeitä nuollen, mutta sitten tulikin putkella vanha ongelma: Lina kääntyi putken suulta takaisin... Otettiin edelliseltä hypyltä vauhtia ja uusiksi - samalla lopputuloksella. Onni sinänsä, että Elina on tuntenut Linan pennusta asti ja tietää meidän historian; minä tulin joskus opettaneeksi Linalle Yes!-käskyllä syliin pomppaamisen. Sittemmin sanallinen käsky on jäänyt pois ja näköjään unohtunutkin, kun nykyään levitän vain kädet ja saan tytön kopiksi syliini... Linan mentyä putkeen minä siis kiljaisin perään "Yes!" ...ja Lissu kuuliaisena tyttönä pyörähti takaisin. En edes tiedostanut tätä itse, mutta onneksi kouluttaja oli tarkkana ja läksytti minua moisesta hölmöilystä. Että tunsin itseni typeräksi!

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvät treenit! Koira toimi ja ohjaajakin saattoi oppia koiransa ohjaamisesta jotain - kun sitten vaan muistaa jatkossa soveltaa oppimaansa. ;)

Kauden ekat viralliset agitreenit

Keskiviikkona pyörähti agilitykausi ihan virallisestikin meidän osalta käyntiin. :) Ryhmä oli minulle jo vanhastaan tuttu, sillä koulutin Elinan kanssa kyseistä ryhmää ennen mammalomaani. Kun agikentille paluun aika koitti, totesin ryhmän olevan tällä hetkellä paras mahdollinen Linalle... Alkuun kyllä mietitytti, että tuntuuko se omituiselta näin vaihtaa puolta, mutta sitten pistin koiran edun oman ylpeyteni edelle ja ilmoitin meidät mukaan. Loppujenlopuksi ryhmässä on kuitenkin niin hyviä tyyppejä, että uskoin heidän ottavan meidät vertaisekseen. ;)

Samalla teemalla jatkettiin, kun omissa "varaslähtötreeneissäkin": vauhdikasta etenemistä lyhyillä suorilla. Tälläkertaa oli hyppyjen ja putkien lisäksi myös pituus ja pussi. Lina onnistui väsyttämään itsensä jo kentän reunalla toisten suorituksia seuratessaan: onhan se toki eri jännää olla pitkästä aikaa treeneissä, kun paikalla on muitakin! Hyvin tyttö silti toimi, mutta ei ollut aivan parhaassa terässään, joten pidettiin toistot mahdollisimman vähäisinä, että into säilyisi ja viimeisen kierroksen jätin suosiolla kokonaan väliin. Tämän kertainen treeni oli hyvä oppiunti siitä, miten Lina nostaa kierroksia jo radan reunalla ja väsyttää nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan itsensä, joten paree pitää neiti autossa väliajat odottamassa, niin jospa sitten riittäisi paremmin puhtia itse treenaamiseenkin.

Palkkaaminen toi taas omat haasteensa, sillä tänään taas ei mitkään pallot tai lelut olisi voineet vähempää kiinnostaa... Namisukka jäi taas kokeilematta, kun joku lahopää unohti tälläkertaa ne sukat kotia! Pelkkiin täytteisiin siis tyytyminen ja onneksi broileripyörykät maistuivat. ;) Kiinnostaisikin kuulla, miten te muut motivoitte länderinne?

Tällä kertaa Linalla oli hupulainenkin mukana :)

Varaslähtö

Kohta pääsee radalle!

Uuuuu! Käytiin Lissun kans vähän fiilistelemässä agikentällä pitkästä aikaa! :) Oli kivaa, vaikka tuli kyllä selväksi, että allekirjoittaneella on kuntokuurin paikka! Näkyy tosiaan, etten ole ensimmäistäkään juoksuaskelta kyennyt ottamaan yli puoleen vuoteen... Onneksi mulla on ainakin hyvä syy siihen, etten ole aivan priimakunnossa. ;)

Tarkoitus oli tehdä vauhdikasta etenemistä muutaman hypyn ja putken suorilla. Palkkana oli namilautanen apuohjaajalta ja minä palkkasin päälle pallolla. Pallolla palkatessa itse pallo ei ole se juttu, vaan leikkiminen minun kanssani. Jos nimittäin vain heittää pallon, kyllä Lina perään säntää, mutta sinne se jää... Vaan jos minä olen aktiivisesti leikissä mukana, niin silloin pallokin toimii välillisesti palkkana. Varmaan joku retuutuslelu toimisi vieläkin paremmin ja namisukka pitää myös ehdottomasti testata - olenkin kerännyt vanhat rikkinäiset sukkani talteen sitä varten. Tänään ei vain ollut sopivaa täytettä sukkaan, joten jäi toistaiseksi kokeilematta.

Itse treeni sujui varsin mainiosti, vaikka ohjauksessa hajosikin pakka totaalisesti, kun kaikki energia meni omaan etenemiseen. Linalla piisasi vauhtia ja intoa, mikä olikin tämänpäiväisen treenin päätarkoitus. Viis siitä jos joku hyppy jäi joskus välistä - sekin tosin menee täysin ohjaajan piikkiin, kun ei ollut ohjaamassa, vaan puuskutti jossain jälkikunassa tulemaan. Niissä pätkissä missä huteja tuli, ei hypyt olleet aivan suorassa linjassa, eli estevarmuutta tosiaan tarvitaan rutkasti lisää!
Joka tapauksessa hyvä treeni piiiiiiitkän tauon päälle. :) Innolla odotamme toukokuuta ja virallisten treenien alkua!

Agilitynikävä

Lina haaveilee kesästä

Olen jo juonut kokonaisen kupillisen kahvia ilman keskeytyksiä, kirjoittanut sähköpostia, lukenut paria blogia, surffannut naamakirjassa... Saapa nähdä ehdinkö saada aikaan kokonaisen polkankin? Varsin jännittävää tämä kotiäidin elämä. :) Meillä tosiaan tuo pieni mies pitää huolen, että ei tule turhanpäiten koneella istuskeltua, kun ei päivisin juurikaan nukuta, joten harvinaista herkkua tämä tallainen. Öisin kyllä nukkuu sitten 6-7 tuntia putkeen, joten en valita. Ja onhan minulla Mikko jakamassa vastuuta, että pääsen välillä Linankin kanssa kaksin tuulettumaan lenkille.

Kohta pyörähtää taas Linan agilitytreenitkin käyntiin! Olenkin potenut valtavaa agilitynikävää ja mielestäni taukoillut jo aivan riittävästi! Agility tulee jopa mun uniin; kerran lähdin päältä ajettavalla ruohonleikkurilla treeneihin, kun muutakaan kulkupeliä ei ollut tarjolla... Pitäisikin pystyttää kepit pihalle näin ensihätiin, kun siinä on meille vielä kovasti työnsarkaa.

Jotain tavoitteitakin olisi ehkä hyvä laittaa, niin tulisi treenaamiseenkin ihan erilailla puhtia. En tiedä uskallanko luvata, että KLAGissa startataan? Yrittäähän toki voi ja sitten tarvittaessa korjata tavoitteita. Kovasti pitäisi saada yleistä varmuutta meillä molemmilla, ennen kun kannattaa lähteä itseään kisakentille nolaamaan. Kilpailukirja on jo olemassa ja varmennetukin - onpahan muistuttamassa, että minne tähdätään. :)